Persialaisista matoista Kirmanin alueen matot saapuivat Eurooppaan ensimmäisten joukossa ja ne olivat erityisen haluttuja Ranskassa. Kirmanin persialaiset matontekijät puolestaan saivat vaikutteita eurooppalaisesta kulttuurista, minkä seurauksena kehittyi pehmeän hienostunut tyyli, jossa yhdistyvät klassisten persialaisten hovimattojen piirteet sekä ranskalaisista tekstiileistä haetut värit ja teemat. Kirman-matot ovat usein väritykseltään murrettuja ja pehmeän pastellisia, ja kuvioinneissa on paljon kukka-aiheita.

Tiuhasidoksiset isfahan-matot kuuluvat persialaisten mattojen eliittiin. Pohjaväri on usein vaalea ja kuvioinnissa on tyypillisesti keskusmedaljonki, jota ympäröivät symmetriset ja pikkutarkasti työstetyt kiemuraiset kukka- ja ruusukekuvioinnit. Usein silkkiloimeen, joskus puuvillaloimeen, solmitun maton nukka on erityisen pehmeää karitsan villaa, jonka sekaan solmitut silkkisäikeet tuovat maton pintaan hienon kiillon.

Kelimit ovat kudottuja villamattoja, joita valmistetaan kaikilla vanhoilla mattoalueilla. Matoissa on usein geometrinen kuviointi, ja kudontamenetelmän seurauksena matto on verrattain kevyt, kestävä ja kääntöpuolelta saman näköinen kuin etupuolelta. Monikäyttöiset ja pitkäikäiset kelimit muistuttavat vanhasta kansanperinteestä ja matot saattavat edelleen olla alkuperäisheimojen valmistamia. Kelim-mattojen sisarlajike on sumak. Sumak-kudonnassa langanpäät jätetään tarkoituksella näkyville maton kääntöpuolelle.

Villanukkaisten ja usein villaloimelle solmittujen shiraz-mattojen pohjaväreinä käytetään tummaa punaista tai sinistä. Paimentolaismaton kuvioinnissa painottuvat luontoaiheet: eläimet, metsästys, joskus kukat. Koska shirazin solmutiheys on löyhästä päästä, pikkutarkat kuviot eivät ole mahdollisia eikä niihin pyritä. Valmiista matosta näkyy tekijänsä kädenjälki, teko-olosuhteet ja pienet epätäydellisyydet. Shiraz on hinta-laatusuhteeltaan oivallinen perusmatto, joka saa kulua vuosikymmenten käytössä täysin loppuun.

Villanukkaiset, puuvillaloimeen solmitut nain-matot kuuluvat persialaisista matoista arvostetuimpien joukkoon. Työ on taiturimaista, solminta tiuhaa ja maton väritys raikas. Pohjavärinä suositaan vaaleita sävyjä luunvalkoisesta vaaleaan beigeen ja kuvioinneissa kalpeita sinisen sävyjä, joten matot sopivat erinomaisesti skandinaaviseen sisustukseen. Pikkutarkat kuvioinnit ovat perinteisiä, kuten kukkia, joskus eläinaiheita, ja kuviot on usein kehystetty silkkireunuksin, mikä tuo maton pintaan hienon kiillon.

Kashmirin osavaltio sijaitsee Pohjois-Intiassa ja alueella solmitaan erittäin korkealaatuisia tiheäsidoksisia silkkimattoja. Loimena käytetään puuvillaa ja silkkiä. Alueen oma silkki on viileän ilmaston ansiosta pitkäkuituista ja kestävää, mutta Kashmiriin tuodaan silkkiä myös Kiinasta. Alueen mattotuotannossa kunnioitetaan ja seurataan persialaista perinnettä. Kuvioinnit ovat korumaisia, mutta väritys perinteisiä persialaisia mattoja hempeämpi ja pastellisempi.

Chobi-mattoja on perinteisesti tuotettu Pakistanissa. Niiden maanläheinen ja niukkakontrastinen väritys on peräisin kasviväreistä, joita valmistetaan esimerkiksi puunkuoresta, juurista, hedelmien ja vihannesten kuorista sekä kuivakukista. Mattojen vähäeleinen tyyli – sammuneet värit, isot geometriset kuviot sekä harmoniset, usein hiukan epätasaiset väripinnat – on kehitetty vastaamaan modernin sisustusmaun tarpeita.

Itämaisista matoista puhuttaessa useimpien mieleen piirtyy kuva buharasta. Niin laajalti tunnettu tämä mattolaji tai erityisesti sen kopiot ovat. Buhara-matot ovat peräisin Turkmenistanista ja Pakistanista, ja niitä on saatavilla laaja valikoima pienistä kynnysmatoista isoihin kokoihin. Tyypillisimmillään buhara on punainen tai punaruskea ja siinä on esimerkiksi valkoisella ja tummansinisellä työstetty gul-kuviointi. Kahdeksankulmaista gul-kuviota kutsutaan länsimaissa myös norsunaskelkuvioksi. Buharan nukka on villaa ja loimi puuvillaa. Maton pinta on kiiltävä, ja kiiltoa korostetaan käyttämällä villan seassa silkkisäikeitä.

Perinteisillä mattoalueilla tuotetaan myös moderneja mattoja, esimerkiksi vanhoja mattoja kunnostamalla ja muokkaamalla. Erityisesti Iranin vintage-mattovalikoima on vaikuttava. Koska vanhat arvomatot saattavat olla paikoin kuluneita mutta sisältää hienoja osia, mattoja jaetaan paloiksi. Tilkkutyyli mahdollistaa ehjien osien hyödyntämisen ja erilaisten kuviointien yhdistämisen. Joskus mattoja kulutetaan tarkoituksella lisää. Myös värien haalistaminen, nukan leikkaaminen lyhyeksi ja ylivärjäys yhdellä, joskus kirkkaalla ja epätyypilliselläkin sävyllä, ovat tyypillisiä tyylikeinoja.

Ikat- ja suzani-villamatot valmistuvat perinteisellä solmintatekniikalla. Ne ovat usein kasvivärjättyjä, mikä tekee sävyistä pehmeitä ja liukuvärjätyn oloisia. Ikat-mattojen utuiseen kuviointiin vaikuttaa myös kudelangan solmuvärjäys, jossa vain osa kuidusta värjäytyy. Mattojen kuvioinnit ovat peräisin vuosisatojen takaisista keskiaasialaisista matoista ja kirjontatöistä. Kun kuvio tulkitaan uudella tavalla esimerkiksi mittakaavaa suurentamalla ja samaa kuviota monotonisesti toistamalla, syntyy historiaan nojaavia mutta ajanmukaisia mattoja.

Persialaisille matoille tyypillisen, luonteikkaan ja tarinallisen kuvioinnin sijaan moderneja mattoja leimaa yksivärisyys. Jos matossa on kuviointi, se on vähäeleistä ja geometrista kuten ruutua tai raitaa, vaikka matot tulevatkin perinteisiltä mattoalueilta, ja ne solmitaan käsin perinteisillä menetelmillä. Materiaaleina käytetään villan lisäksi muita kulutusta kestäviä luonnonkuituja kuten hamppua, pellavaa ja puuvillaa. Myös kierrätetyistä paloista patchwork-tyyliin valmistetut matot ovat tyypillisiä.