Kohti Kalevalan päivää Hannu Väisäsen taiteen johdattelemana
Vietämme suomalaisen kulttuurin päivää 28. helmikuuta. Juhlan kunniaksi seuraa nosto kuvataiteilija Hannu Väisäsen kansalliseepos Kalevalaa sekä kansanrunouttamme kunnioittavasta yhteistyöstä Mattocenterin kanssa.
Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, jolloin palataan Elias Lönnrotin 1800-luvulla koostamien, koko elämän kirjoa kuvastavien kansanrunojen äärelle. Ensimmäinen versio Suomen kansalliseepos Kalevalasta on valmistunut vuonna 1835. Uusi Kalevala on puolestaan valmistunut 1849, jonka vuonna 1999 ilmestyneen uuden värikylläisen versioinnin kuvitustyön takana on taitelija Hannu Väisänen (s. 1951).
Kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaisiin kuvataiteilijoihin lukeutuvalle taiteilija Väisäselle Kalevala on ennen kaikkea laulujen kirja, jossa piilee ainutlaatuinen rytmi, nelipolvinen trokee. Lausuen ja laulaen myyttisiä tapahtumasarjoja lähestynyt Väisänen on työskennellyt kalevalaisen maailman parissa lähes koko elämänsä mittaisesti ja loitsut, rukoukset, surunvalittelut ja onnentoivotukset ovat saaneet Väisäsen tulkintoja eri taiteen kentillä.
Kalevalan ikiaikainen loitsuperinne innoitti vuonna 2023 taiteilija Väisäsen siirtämään abstraktoituvan muotokielensä taidemattojen pinnalle ja neljästä ekslusiivisesta yksilöstä koostuva Kalevala-kokoelma esiteltiin yleisölle kesällä 2023 osana Lemminkäisen sydän -näyttelyä.
Yhteistyön osapuolille yli vuoden päivät kestäneen matkan lopullinen anti, neljä taidemattoa, on toteutettu tarkasti taiteilijan luonnostelutyötä seuraten ja vuosisatoja vanhaa käsityöperinnettä kunnioittaen. Ilo on toden totta Mattocenterin puolella ja Kalevalan päivän kunniaksi palautamme mieleen yhteistyön tiimoilta käytyjen keskusteluiden tunnelmia ja taiteilija Väisäsen ajatuksia.
Taiteilija Hannu Väisänen, mikä on tekemisenne filosofia? Vai onko sellaista?
”Ilo sillä on tukenaan, iloa kohti se kulkee ja iloon sen on palattava.”, Väisänen vastaa epäilemättä. Ilosta syntyy Väisäsen mukaan monesti luova tekeminen.
Taiteilija Hannu Väisänen, entä jos ilo sammuu?
”Iloa pystyy elättämään uteliaisuuden avulla. Se on minulle tärkeä elämää ohjaava arvo, kannatteleva voima ja tapa katsoa maailmaa.”, Väisänen kertoo.
Taiteilija Hannu Väisänen, palataan yhteistyöhön. Matto on lähes poikkeuksetta käyttöesine, mutta voiko se olla taidetta?
”Mattoon voi suhtautua kuin taideteokseen. Tekijän näkökulmasta se näyttäytyy taiteellisena tapahtumana hyvinkin erilaisena kuin esimerkiksi maalaus. Työstämisprosessissa tulee vastaan uusia lainalaisuuksia, ja kun puhutaan kuvapinnan täyttämisestä esimerkiksi öljyvärimaalaustekniikalla, tuntuu se verrattaen yksinkertaisemmalta.”, Väisänen kertoo.
Taidematon tunnelmaan vaikuttaa taiteilijan luonnostelutyön ohella usea muu aspekti, Väisänen jatkaa. Käytettävät materiaalit ja kuviointia koristamaan valikoituneet tarkoin harkitut värisekoitteet vaikuttavat lopputulokseen, kuten myös maton solmijan yksilöllinen kädenjälki. Vision voimalla liikkuva ja matkan varrella elävä prosessi kulkee kohti tiettyä päämäärää, mutta lopputulemaa ei voi tekstiilitaiteen saralla tietää koskaan täysin varmaksi – yllätyksellisyys kuuluu asiaan.
Väisänen ei suinkaan miellä taidemattoa ainoastaan seinälle ripustettavaksi taide-esineeksi, vaan hän rohkaisee sen potentiaalin hyödyntämistä myös lattiapinnalla. Vaakatason tarkastelu eri kulmista saa elementit heräämään uudenlaisella tavalla henkiin ja kun valo tarraa taidematon silkkiseen pintaan kiinni, aihetta ihmetykseen riittää päivästä toiseen.
Taiteilija Hannu Väisänen, kuinka työskentely asuinpaikkanne Ranskan ja kotimaanne Suomen välillä onnistuu?
”Moitteettomasti. Ranskan maaseudulta käsin työskentely vapauttaa tekemistä ja esimerkiksi Kalevala-kokoelmaa työstäessäni sain valjastettua kaksi hyvinkin erilaista näkökulmaa.”, Väisänen kertoo.
Ranskalainen kirjallisuus, teatteri, kuvataide ja musiikki ovat taustaltaan monikansallisempia ja ranskalainen mentaliteetti on tunnetusti suomalaista sallivampi ja spontaanimpi. Ranskassa perinteiden kirjavuutta vaalitaan, kuten myös kykyä sietää erilaisuutta.
”Suomalaisuus ja kansallinen identiteetti eivät olleet prosessia kokonaisvaltaisesti määrittäviä, vaan ne olivat ainoastaan läsnä olevia elementtejä. Sen johdosta minun oli helpompaa lähestyä "tabuja" ja sensuelleja teemoja, joita Kalevalasta on kuitenkin varsin hyvin löydettävissä. Ne vain tuntuvat jäävän valitettavan monesti kiistojen sekä kostoreissunen varjoon.”, Väisänen jatkaa.
Entä kulttuurierot? Aiheuttavatko ne ajoittaista ristiriitaa vai näetkö ne ainoastaan taidettanne rikastuttavina tekijöinä?
”Koen etäisyyden ja sen tuomat erot suureksi voimavaraksi. Mikäli olisin Suomessa pääsääntöisesti työskentelevä taiteilija, en todennäköisesti kokisi yhtä suurta himoa käsitellä Kalevalaa taiteessani.”, Väisänen vastaa.
Väisänen kuvailee ranskalaisen kulttuurin ja elämäntavan olevan inspiraation lähde, joka tarjoaa kerta toisensa jälkeen työlle arvokkaan perspektiivin. Ranskassa moni kuvataiteilija tulee Väisäsen mukaan mukavuusalueeltaan ulos, jota seuraa halu laajentaa esimerkiksi maalauskäsitystä. Näin ollen avarakatseisuus ja kyky luoda nahkansa uusiksi rikastuttavat taidetta.
Väisäsen on todellinen kotimaisen kansanrunouden sydänystävä, jonka suhde sekä kuvataiteeseen, kirjallisuuteen että esittävään taiteeseen on poikkeuksellisen moniuloitteinen.
”Tunnen suurta rakkautta Kalevalaa kohtaan ja kuten todettu, se on tullut vuosien varrella hyvinkin keskeiseksi osaksi työskentelyäni. En ole koskaan varsinaisesti päättänyt työskennellä kalevalaisten aiheiden parissa, mutta Kalevala on aina tavalla tai toisella saavuttanut minut. Se on lähestynyt minua aina Suomen taideakatemian opintojen alkaen ja seurannut tähän päivään saakka.”, Väisänen kertoo.
Lemminkäisen sydän -näyttely tuskin on taiteilija Väisäsen viimeinen sana Kalevalasta, joten jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa lähestymistä.
Teksti: Kaisla Koskiniemi
Kuvat: Otto Virtanen
Tiedustelut: info@mattocenter.fi
Tutustu Kalevala-kokoelman taidemattoihin Hannu Väisänen x Mattocenter
Lemminkäisen sydän WWW: Hannu Väisänen at Laukko Manor